Olemme huomanneet, että Mestariwerstas on monessakin mielessä hieman kummallinen yritys. Erikoisimpiin kummallisuuksiin kuuluu se, että merkittävä osa upeimmista ensimmäisen toimintavuotemme aikana sattuneista asioista on tapahtunut maanantaisin. ”Well, it’s Monday…”, me toteammekin usein myhäillen, kun olemme tehneet hyvät kaupat, löytäneet uuden yhteistyökumppanin tai muuten vain todenneet asioiden lutviutuvan – ja tajunneet, että on maanantai.

Edellisenkään valossa minulla ei siis oikein tahdo riittää sympatiaa laajoina epidemioina esiintyvälle maanantai-inholle. Mitään maanantaita kun ei todellisuudessa ole edes olemassa. Aika kun on luonteeltaan vain yhtenäinen jatkumo, jonka me ihmiset olemme oma-aloitteisesti jakaneet  eri pituisiin jaksoihin ajan haastavan käsitteen edes jollain tasolla ymmärtääksemme. Loogisia astronomisiin ilmiöihin ja lainalaisuuksiin perustuvia ajan jaksoja ovat mm. vuorokausi, kuukausi ja vuosi, mutta viikko, summittainen kuunkierron neljännes, ei sellainen ole. Viikon aikakäsite on ollut käytössä mm. uskonnollisista syistä ja nykyisin viikon käsitteelle pohjautuu koko länsimainen työaikajärjestelmä. Mutta luonnonvakiona seitsemän päivän viikkoa ei ole, ei sen paremmin maanantaita, tiistaita, keskiviikkoa tai sunnuntaita. On vain päättymätön sarja toinen toistaan seuraavia vuorokausia, jotka ajan jaksoina tarkasteltuna ovat käytännössä täysin tasa-arvoisia keskenään.

Kun kalenterinsa avaava ihminen siis pilaa päivänsä ja työviikkonsa, ja siinä samassa usein toistenkin, kiroamalla maanantainsa suohon, hänen todellinen ongelmansa ei suinkaan ole maanantai. Hän tietää sen yleensä itsekin ja yrittää siksi pukea inhonsa vitsikkääseen tai sarkastiseen asuun, Mutta kun samaa vitsiä hokee riittävän pitkään, se usein lakkaa olemasta vitsi ja alkaa elää omaa, vakavaa elämäänsä. Maanantainsa kiroavalla tuskin on mitään muutakaan todellista ongelmaa – ne kun ovat lähes yhtä harvinaisia kuin todelliset maanantait. Harvinaisia poikkeuksia lukuun ottamatta on vain asenneongelmia.

Noin neljä kertaa kuunkierrossa toistuva maanantai-inho tarvitsee totisesti vastavoimansa ja sehän sopii ammatikseen vastavirtaan kahlaaville. Tänään on maanantai, joka meille tarkoittaa vain kalenteriviikkomme ensimmäistä päivää tehdä pieniä ihmeitä. Tänään tahdon ajatella, ettei se kenties ole sattumaa, että moni maanantai on ollut Mestariwerstaalle niin mainio.

Jere.

Regardless of the motives of gallery owners here in Finland, whether their objective is to simply make a buck from prime location real estate or promote and nurture art and artists, they are failing.

I have experience of both the British and Finnish gallery business models and while Britain is very bad at many things, in this arena, they win hands down. As an artist I was able to promote myself, build up a dedicated following of art-lovers and buyers in the UK with the help of the gallery system. An aspiring artist here would be ill advised to even consider galleries as a means of achieving anything at all. Until the system here changes I would not only advise artists to avoid galleries all together but would advise art-lovers to avoid them also.

A gallery space here is given over to an artist to showcase his or her works, they may promote the event – at a cost – and may be on hand to walk visitors around the space. The gallery owner incurs costs such at electricity, newspaper notifications and of course the costs of owning or renting the space itself. Therefore, the artist is required to pay for the service, perhaps a thousand euros for a couple of weeks or a month. The gallery will also take a small percentage of sales IF anything sells.

Wrong.

I exhibited in literally hundreds of exhibitions in Britain. When I was starting out I could not have hoped to do this if I would have had to pay for the space up front. I never paid a penny and was more than happy to pay the galleries a percentage of the sales I made, often 30, 40, even 50 %. A gallery owner over there does not make his money from renting his space but from the success of the artists he chooses to show in that space. He succeeds or fails based on the quality of the art he shows.

A good artist, penniless or not, will have no problem finding galleries eager to show their work. The artist can concentrate on creating their art while the gallery promotes the show, sends out invitations to art lovers and buyers, tours the prospective customers around the show eager to take their cut of profits. The artist who’s work is good and sells becomes a commodity and soon finds other galleries contacting them asking when their next piece will be ready to show.

The process works. The work shown in the galleries is of high quality so the real art lovers know that it is worth visiting when they receive their invitations. They attend, they buy, the gallery makes their money, the artists makes theirs and the word spreads. A good gallery builds a formidable mailing list of art lovers, buyers who will regularly visit opening shows. Showing in those galleries is very appealing to us artists so the gallery can carve off a big slice of the sale price as a commission, but the galleries reputation carries weight also so the sale prices can be higher. Being able to have an exhibition in these galleries means your work must be very good of course, but is it not better to get a great show in a top-notch gallery because your work is excellent than to get it because you are good at filing in applications for art grants to help struggling artists…?

Many would not be struggling if the gallery system here was doing what it was supposed to do. The ability to apply for grants, or a fat wallet does not mean your work is actually any good at all. Beware of any space that will show your work simply because you pay for their time. If your cv contains a list of exhibitions that you paid for, then delete them – they are worthless.

Jonathan.

Rakentamisen alta kaadettu ja surutta klapimittaan viipaloitu kuusivanhus.

Tehdään heti alkuun yksi asia selväksi:

Mestariwerstaan miehistö toivoo, ettei yhtään ikivanhaa, mahdollisesti vuosisatoja ilmaa puhdistanutta, kesät kukoistanutta ja talvet taistellutta, ympäristöään nöyrästi palvellutta ja estetiikallaan ihastuttanutta puujättiä kaadettaisi puutavaran tarpeessa siksi, että siitä on juuri tullut kätevää ja mahdollista. Metsurinkypärät kourissa pyydämme, että kunnioitatte vilpitöntä tahtotilaamme.

Ja sitten itse asiaan.

Kun viime vuoden kesäkuussa hankimme Mestariwerstaalle maailman tehokkaimman sarjavalmisteisen moottorisahan maksimipituisella laipalla varustettuna, moni näytti myhäilynsä alta ajattelevan, että mestareilla oli karannut saha käsistä. Eihän Suomesta kuuleman mukaan edes löydy sellaista puutavaraa, jonka työstämiseen näin järeää kalustoa tarvittaisiin.

Työkaluvaraston koristeeksi tai katu-uskottavuutemme kohottamiseksi emme sahaa kuitenkaan hankkineet. Saha joutui heti totiseen testiin, josta se suoriutui loistavasti. Toistaiseksi tunnetuin tuotteemme, ”kevythirsikäymälä” Huusi Puu, olisi jäänyt syntymättä ilman investointiamme. Sahaa on vingutettu myös Huusi Puun jälkeen ja varastossamme on runsaasti puutavaraa, johon yhtään pienempi työkalu ei pystyisi. Nyt laitteistomme on pääsemässä askareisiin, jotka siinsivät suunnitelmissamme jo investoinnista päättäessämme. Olemme nimittäin hankkineet ja kehitelleet sahaamme hieman lisävarusteita.

Mestariwerstas aloittaa uutena liiketoiminta-alueenaan niin sanotut suurtukkisahaukset. Sahauslaitteistomme avulla voidaan läpisahata jopa 1,30 metrin levyistä tukki- ja lankkutavaraa. Nykytietämyksemme mukaan vastaaviin leveyksiin ei Suomessa tällä hetkellä ylletä. Sahakokoonpanomme merkittävänä etuna on myös hyvä liikuteltavuus, sillä laitteisto on helppo kuljettaa paikan päälle puistoihin, tonteille ja jopa metsään asti. Sahaukset voidaan tehdä siis kätevästi puiden kaatopaikalla.

Laitteisto on ollut viime viikkoina testauksessamme ja jatkamme edelleen testisahauksia. Ensikokemuksemme ovat olleet erinomaisia ja suurtukeista on jalostunut vertaansa hakevaa puutavaraa. Sahaamme tukkeja sekä asiakkaiden tarpeisiin että omaan käyttöömme. Tukkien sahaukset ja syntyneen puutavaran jatkojalostus ovat meille liiketoimintaa, mutta rahan tekeminen luonnonmateriaalien kuninkaan kustannuksella on meille tässä(kin) tapauksessa mitätön motiivi. Tässä tulevat ne tärkeimmät:

Koska ikivanhoja ukkopuita kuitenkin kaikkialla ja koko ajan kaadetaan, esimerkiksi uuden rakentamisen alta, turvallisuussyistä ja valaistus- tai kasvuolosuhteiden parantamiseksi, me haluamme tarttua mahdollisuuteen ja jalostaa ainutlaatuisesta puutavarasta poikkeuksellisia, ennennäkemättömiä, mestarillisia puutuotteita: huonekaluja, puutarhakalusteita, kalustetasoja, veistoksia, jopa rakennuksia. Ja niin idealistiselta maailmanparannukselta ja puunhalaushörhöilyltä kuin se toisille kuulostaa saattaakin, me todella haluamme pelastaa puuvanhukset hakelaitosten nieluista, joihin ne lähes poikkeuksetta täällä puunjalostuksen luvatussa maassa, ”ylisuuriksi” luokiteltuina, päätyvät.

Samalla tiedostamme tasan tarkkaan, ettei jättimäisestä puuvanhuksesta ole mahdollista tehdä mitään kauniimpaa kuin mitä se kesäillassa huojuvana tai talvipakkasen huurtamana, tuulen päättämässä paikassa seisoessaan sellaisenaan on. Mutta kun saha on laulanut ja runko maassa makaa, voi uusien reunaehtojen puitteissa edelleen pyrkiä parhaaseen mahdolliseen lopputulokseen. Sitä taas eivät hakekasat meidän näkemyksemme mukaan edusta.

Jere.