MAMMUTANT
”Löysittepä hienon pahkan!” on muutama meille Mammutantin nähtyään todennut. Aivan niin yksinkertainen ei lehmusfossiilimme tarina kuitenkaan ole.
Viisitoista vuotta kuivunut lehmuksen ”viipale” kuorittiin pala palalta käsin ja paljastunutta puupintaa katseltiin werstaalla pitkä tovi ennen kuin ryhdyimme arkeologisiin kaivauksiin. Pala sieltä, toinen täältä, reikä sinne, toinen tänne, veistoa ja hiontaa, muutama luoti, hampaat ja sarvi koristeeksi, parafiiniöljyinen pintakäsittely ja sävytetty loimuvaahteran massiivilankku taustalevyksi. Ja siinä se lopulta oli! Ikivanhan lehmuksen kuoren alle hautautunut, viime hetkillään kovia kokenut mammutantin fossiili. Mikään muu siitä ei enää olisi voinutkaan tulla. Kuvittelepa vielä lihat ympärille, karvat ylle ja – hui!
